Jouko Koivu

Paavolan Pakanat kotiseuturetkellä elokuussa

Iso bussi oli täynnä ”pakanoita” 17.8. järjestetyllä kotiseuturetkellä, jonka järjestelyihin osallistuivat myös Jouko Koivu, Kaisu Tuomi, Vesa Ojanperä ja Siikajoen nuorisokodin (Erpekon Oy) musiikkiryhmä Kari-Pekka Tuhkalan johdolla. Siikajoen kunta kuljettiin lähes päästä päähän ja päivä oli mitä parhain retkeä ajatellen.

Aluksi ajoimme Saarikoskelle päin, jossa kohteena oli jo 1700-luvulla tunnettu Pesuankankaan jätinkirkko Mustosen pihapiirissä. Bussi pääsi talon isännän ystävällisellä avustuksella aivan kohteen viereen. Jo matkalla kuultiin kivikauden olosuhteista, jätinkirkoista ja niihin liittyvistä vanhoista käsityksistä. Mm. Henrik Gabriel Porthan tuumi heti Paavolan jätinkirkon nähdessään, että se on vanha kalmisto ja vähän myöhemmin 1700-luvun lopulla toinen kulttuurihistoriamme merkkimies, Rantsilan kappalainen Kristfrid Ganander, että sehän on muinainen pyhättö.

Hylkeenpyyntiin, traanin tuotantoon ja kalastukseen jätinkirkot kuitenkin liittynevät. Asiaan saataneen vielä lisävalaistusta lähivuosina väitöskirjatyössä, jossa tutkitaan mm. niiden suhdetta auringon asemaan. Mielenkiintoinen seikka on, että Aarne Europaeus (myöh. Äyräpää) kirjoitti Pesuankankaan esinelöydöistä 1914, mutta kun Julius Ailio ja Sakari Pälsi 1920-luvulla kirjoittivat jätinkirkkojen olevan luonnonmuodostumia, mielenkiinto loppui 50 vuoden ajaksi, kunnes Oulun yliopistossa alkoi uusi tutkimus.

Pesuankankaan jätinkirkon alue on nykyisin puuton, mutta tutustujat tuumivat, että vaikea silti on asiaa tietämättä nähdä jätinkirkon rakenne. Niinpä toivomus olikin, että tätä historiallisesti arvokasta paikkaa kunnostettaisiin vähän Kastellin linnan tapaan, jotta kivikehä näkyisi paremmin. Mäen päälle olisi helppo tehdä esitetaulu ja myös pysyvä polku, jotta huonompijalkaisetkin pääsisivät tutustumaan paikkaan mukavammin.

Seuraava tutustumiskohde oli Revonlahden vanha pappila, nykyinen Revonlahden kotiseututalo. Pappien asuinpaikkana pappila oli 1980 saakka. Sen jälkeen se ehti olla kunnan vuokraamana ja siihen aikaan alueella toimi eläintarhakin. Revonlahden kotiseutuyhdistyksen hallintaan paikka tuli 1996. Eräs mukana oleva kertoi aikanaan käyneensä rippikoulun silloisessa pappilassa.

Pikku ripaus historiaa oli paikallaan heti pihaan johtavan tien haarassa, jossa on Lauri Kallisen suunnittelema ja 1935 pystytetty Suomen sodan muistomerkki. Aivan pappilan pihapiirin tienoilla käytiin ratkaiseva taistelu, jossa eversti Cronstedt löi venäläisten pääjoukon 27.4.1808. Sodan jäljiltä löytyy ulkorakennusten seinistä vielä kuulan reikiä. Venäläisten johtaja eversti Bulatov haavoittui, antautui ja istahti sitten rakennuksen vieressä olevalle kivelle ihmettelemään tilannetta. Kivi tunnetaan yhä Bulatovin kivenä.

Revonlahdelta siirryimme kauniilla paikalla sijaitsevalle Törmälän tilalle, jonne oli järjestetty retken ruokailu. Törmälällä on myös monisatavuotinen historia takanaan. Päärakennuskin on 1700-luvulta. Vastassa olivat talon emännän lisäksi kunnanjohtaja Kaisu Tuomi ja Suomen sodan aikaiseen asuun pukeutunut Vesa Ojanperä. Kaisu Tuomi esitteli omalta osaltaan Törmälän sijaintia ja ilmaisi tyytyväisyytensä siitä, että Paavolan Pakanat vieraili myös vanhan Siikajoen kunnan puolella.

Emäntä kertoi maatilamatkailutoiminnasta. Kerrallaan muutaman kymmenen vieraan vastaanottoon sopivat majoitus ja muut tilat olivat kovalla koetuksella 2006, jolloin 2300 moottoripyöräilijää asusti telttoineen paikalla muutaman päivän. Sekin onnistui hyvin ja talon väen mielihyväksi alue jäi lopulta siistiin kuntoon. Joessa näimme muutamia nahkiaismertapatoja. Pyynti on alkamassa, mutta Siikajoessa oli nyt vettä niin paljon, että se virtasi nahkiaispatojen yli, eikä pyyntiä ole voitu aloittaa. Näin nahkiaisherkut jäivät maistamatta tällä kertaa.

Vesa Ojanperä esitteli uutta ja vanhaa Siikajokiviiriä sekä kertoi Suomen sodasta. Törmälä oli myös silloin sotatoimialueella. Kirkon vieressä Suomen sodasta muistuttaa sodanaikainen pallomänty ja sen alla kivinen pallomuistomerkki. Lisäksi on erillinen muistomerkki kirkkopolun toisella puolella. Pallomuistomerkki paljastettiin 1934 ja sen on suunnitellut Matti Visanti. Kävimme katsomassa niitä erikseen ennen paluumatkaa.

Siikajoella myös suomalaiset voittivat Carl Johan Adlercreutzin johdolla, mutta Revonlahden taistelu yhdeksän päivää myöhemmin oli ratkaisevampi sodan kannalta. Suomalaiset etenivätkin sitten sodan siinä vaiheessa perääntymisen sijaan pitkälle Etelä-Pohjanmaalle ja Savoon asti. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Revonlahdelta kerrotaan, että venäläiset olivat ihmeissään, kun suomalaisia ammuttiin. He kaatuivat hangelle, mutta nousivat uudelleen ylös hyökkäämään. Huhtikuun hanki ei nimittäin kunnolla kantanut, joten miehet kaatuivat yhtenään. Sen ajan aseilla pystyi ampumaan parhaimmillaan kahdesti minuutissa, mutta sotilaita kaatui enemmän, kuin tulivoimasta voi päätellä, sillä pistimet tanassa hyökättiin lopulta päin vihollista.

Kari-Pekka Tuhkala tuli vierailun lopulla lauluryhmänsä kanssa viihdyttämään retkeläisiä. Hän itse säesti kitaralla neljää tyttöä ja lauloi mukana. Lopuksi hän johti yhteislaulutuokiota. Laulu raikui, kuin ikään Tammerkosken partaan yhteislauluilloissa. Näin historiantäyteinen retki päättyi ihan nykyajan tunnelmiin ja kaiken kaikkiaan retkipäivä tuntui hyvin onnistuneelta.

(Kirjoitus julkaistiin Siikajokilaakso-lehdessä 6.9.2010.)

Bussin kyydissä olleet retkeläiset Taukokartanon pihalla. (kuva Jouko Koivu)

Revonlahden kotiseututalolla on kirjava historia. (kuva Jouko Koivu)

Törmälän tilalla vastaanottajien joukossa olivat Kaisu Tuomi ja Vesa Ojanperä. Heidän välissään puheenjohtaja Elias Koivusaari. (kuva Jouko Koivu)

Comments are closed.