Marjaleena Blåfield

Ruskaretkellä mieli yleni

Pakanat tekivät ruskaretken Ivaloon 27.-30.8. Nyt, kun aikaa tuosta antoisasta retkestä on kulunut yli kolme kuukautta, on aika tutkiskella mieltään ja tarkastella mitä matkasta mieleen on jäänyt.

(kuva Vappu Haapala)

Heti ensimmäisenä päivänä pääsimme oppaamme Juhani Moision ohjastamalle veneretkelle Lemmenjoelle. Matka 16-paikkaisissa pitkissä jokiveneissä kultamiesten käyttämää reittiä pitkin sai meidät kaikki hiljentymään luonnon voimien edessä. Veneet soljuivat väliin kirkasvetisissä matalikoissa kivien lomassa, väliin kanjoneissa isojen puiden katveessa. Ihailimme Ravadasjoen putousta ja rantauduimme Ravadasjärven autiotuvan tulipaikalle juomaan veneisäntiemme keittämät nokipannukahvit.

(kuva Vappu Haapala)

Seuratessani saamelaisten veneisäntiemme jutustelua en voinut olla ihailematta heidän aitouttaan ja luonnollisuuttaan. Ja samanlaista aitoa vieraanvaraisuutta kohtasimme Paadarin porotilalla. Siellä tilan emäntä
Maarit Paadar opetti meitä joikaamaan ja Into-isäntä heittämään suopunkia.
Emmekä me naiset voineet olla ihastumatta isännän nauraviin silmiin!

Meille tuli selväksi, että Paadarit elävät monessa kulttuurissa.
Siinä heidän saamelaisessaan, joka sekin koostuu kahdesta erilaisesta ja vielä meidän lantalaisessa maailmamassamme yhdessä lastensa ja lastenlastensa kanssa. Tietysti saimme tutustua myös perheen turisteja varten opetettuihin poroihin. Nuo luonnon luupäät tottelivat isäntiään persouttaan, makupalojen toivossa.

(kuva Vappu Haapala)

Pykeijassa kirkonkellot kutsuivat pitkään ja hartaasti vieraita kirkonmenoihin. Me tutustuimme vanhaan hautausmaahan ja kuulimme naapuristossa asuvan suomalaismiehen kommentteja nykyelämästä. Paras tarinoitsija oli kuitenkin Juhani Moisio. Hän kertoi, että suomalaiset muuttivat Pykeijaan suurten nälkävuosien aikana 1800-luvulla jopa kävellen eri puolilta Pohjois-Suomea.

Sunnuntaipäivän antia olivat myös Jäämeren jylhät maisemat. Ensin
kurkistimme Norjan Neideniin, sitten jo mainittuun Pykeijaan. Ajoreitti
myötäili Inarijärven kauniita rantamaisemia kohti Näätämöä, jossa
ylitettiin Suomen ja Norjan raja. Neidenissa kuohuivat lohikosket ja sitkeä valokuvaaja koskien kivillä metsästi parasta mahdollista kuvakulmaa.

Kun meille matkalaisille reissu oli yhtä juhlaa, Elias ja Annikki kera
oppaan kantoivat vastuun matkasta ja järjestelyistä upeasti. Mutta kateeksi
ei käynyt, työmatka se heille oli.

Meiltä kaikilta matkalaisilta vielä kauniit kiitokset ja halaukset !

Comments are closed.