Pentti Syrjäpalo

Pakanat teatterissa
Teatterielämys kantaa ihmistä. Irti arjesta on haluttu jo Neron ajoista
lähtien. Unelmien ja piintyneiden perinteiden jäljillä voi myös tehdä
sekä draamaa että komediaa. Viulunsoittaja oli noussut katolle
juutalaiskylässä, tosin viulu olisi voinut esityksessä soida enemmänkin.
Teatteritulkintana haastava, mutta myös koskettava. Tsaari ja taivaan isä
esityksen korkeimpina voimina, ymmärrystä ei kuitenkaan pienen ihmisen
asioihin tullut, päinvastoin kodista häätö ja talon vetojuhdan urakan
siirtyminen isännän kontolle.
Tanssiesitykset venäläistyyliin osuivat. Lauluesitykset jättivät hieman
aneemisen olotilan, koska noita ikivihreiksi luettavia kappaleita oli
kuultu upeina tulkintoina jo vuosikausien ajan. Kyläyhteisön ikivanhat
perinteet tulivat selkeästi piirretyiksi. Kenen isän sitten on helppoa
luovuttaa tyttäriään vielä nykypäivänäkään. Köyhä vävykokelas on
kauhistus missä kulttuurissa hyvänsä.
Kokonaisuudessaan Oulun teatteri onnistui vaikeassa tehtävässä.
Musiikillinen esitys on aina vaikea ja riskialtis. Oululaisessa
viulunsoittajassa se jotensakin toimi ja ansaitsee suurella kädellä
taputukset.

Aurinkoista jokihiihtoa
Paavolan pakanat nauttivat Siikajokihiihdosta. Kymmenkunta pakanaa hiihti
mainioissa kevättalven Paavolan ja Ruukin välin edestakaisin. Hemminkosken
kodalla lepuutettiin jalkaa ja ryypästiin lättykahvit. Porukalla näytti
talvijoella olevan varsin liikunnallinen meininki. Kokonaisuudessaan
hiihtoon osallistui noin 150 hiihtäjää.

Ystävälle ystävyyttä

Tuli Voitto ja Valentin
tuli talvi jota odotin

Aurinko jo hieman paistaa
sukseni saa latua maistaa

Sinua muistan ystävä taas
kun kirkas on hanki maas

Ystävän päivää ystävälle
kerro se ystäväsi ystävälle

Joki sydämessä

Mikä on se laulu
mi kuuluu korvissain
Mikä on se taulu
mit maalaan unissain

Joestani se kertoo
ain palaa muistoihin
Ei ole sille vertoo
ei painu unhoihin

On nimes Siikajoki
korpimaita virtailet
Purot, kosket toki
syliisi otat, kokoilet

Iskee keksin tiikka
käsivarret ohjailee
Tukkilainen – joen Iikka
laulupätkää muistelee

Sielumme ain soutaa
tummaa juoksuaan
Joki on kun huuma
tuoksu kevään maan

Joki hiljaa viel soittaa
ja jakaa huoleni
Kun aamu uusi koittaa
se pitää puoltani

Paavolan Pakanat

Olikos se Paavolan pappi
kun nimen oivan antoi
Kiehahtikos kappalaisen sappi
kun rahvas syntiin kantoi

Pakanaksi Paavolan ripitti
kurjaksi saarnasi, nimitti
Tuskin arvasikaan röykytystään
armotyöksi nimitystään

Iäksi suurta siunausta
Pakanoille johdatusta
Luppakorvat Luohualle
Pakanoita Paavolalle

Siunaus on Mannerstömmin
kerhopäivään uuteen kömmin
Ruukki, Lappi, Luohua
koko jokilaakso Paavola

Kappalaisen hirmuvalta
jopas tuntuu mukavalta
Ystävät yhteen löytää
istuu pitkin ympärpöytää

Mukava on muistella
pari värssyy lauleskella
Kerho kerran kuussa
keskiviikon illansuussa

Pakanat tutustuivat kotiseutuunsa

Comments are closed.